Tällä opintojaksolla olen ymmärtänyt, kuinka laajat mahdollisuudet sosiaalisella medialla on. Opintojakson alkaessa ajattelin, että tiedän sosiaalisesta mediasta jonkin verran, mutta opintojakson aikana on tajunnut, kuinka laaja sosiaalinen media oikeastaan on ja mitä kaikkea siihen kuuluu.

Uskon, että sosiaalisen median käyttö tulevaisuudessa tulee lisääntymään huimasti. Olen tehnyt huomioita siitä, että saman alan työpaikat tai yritykset eivät ole aina samalla viivalla sosiaalisen median käytön suhteen. Toiset ovat edelläkävijöitä ja aktiivisempia käyttäjiä kuin toiset. Niinhän se menee monessa asiassa. Joillakin kestää enemmän ottaa uusia asioita osaksi omaa työtä, kun on totuttu tekemään asioita tietyllä tavalla. Koen kuitenkin, että sosiaalinen media on sellainen asia, mikä aikojen saatossa vain täytyy ottaa osaksi työntekoa, halusi sitä tai ei. Sosiaalisen median avulla tavoitetaan kuitenkin parhaiten ihmiset.

Koen, että yksityishenkilönä tulee myös miettiä mitä sosiaaliseen mediaan julkaisee. Itse en halua, että tilini ovat julkisia ja niitä pääsee katsomaan kuka vain. Edustan kuitenkin aina työnantajaa ja työpaikkani näkyy esimerkiksi Facebookin tiedoissa. Itse teen kahta eri työtä, toisessa olisi hyvä, että tilit olisivat julkisia, mutta toinen työ on taas sellainen, että parempi, että tilit eivät ole julkisia. En kuitenkaan koe, että sosiaalisen median käyttö yksityishenkilönä vaikuttaa ammatilliseen toimintaani. Olen pyrkinyt pitämään sosiaalisen median päivitykset peruspositiivisina ja sitähän se usein sosiaalisessa mediassa on. Harva haluaa tuoda esiin negatiivisia asioita omasta arjestaan. Olen törmännyt tähän myös julkisuuden henkilöiden julkisilla some- tileillä. He kertovat, että pyrkivät tuomaan esiin mahdollisimman avoimesti omaa elämäänsä, mutta täysi avoimuus ei ole mahdollista. Olen seurannut myös joitakin sosiaalisen median vaikuttajia, joiden päivitykset ja erityisesti Instagramin storyt ovat olleet negatiivisia. Olen huomannut, että negatiivisuus tarttuu, enkä halua seurata sellaisia tilejä. Omassa ammatissakin sosiaalisen median (Facebook ja Instagram) päivityksillä halutaan jakaa päivän hyvää fiilistä asiakkaiden kanssa, eikä suinkaan huonoja hetkiä.

Koen, että sosiaalisen median kanavat muuttuvat nopeasti. Ainakin niitä tulee koko ajan lisää tai sitten en ole vain ollut tietoinen olemassaolosta. Toisaalta tämä on myös hyvä, niin jokainen voi bongata itselle sopivia sosiaalisen median alustoja. Erityisesti työympäristöissä olisi mielestäni tärkeää, että sosiaalisesta mediasta ja sen käytöstä olisi enemmän koulutusta. Koen, että ihmisten tietämättömyys asiaa kohtaan voi johtaa negatiivisiin kokemuksiin.

Itse voin vaikuttaa oman työpaikkani sosiaalisen median näkyvyyteen esimerkiksi jakamalla julkaisuja, tarjouksia ja tapahtumia. Käyn usein tykkäämässä työpaikkojen sosiaalisen median julkaisuista, mutta harvemmin kommentoin niihin mitään. Toisessa työssäni liikunta-alalla julkaisujen jakaminen on erittäin tärkeää, osa markkinointia ja näkyväksi tekemistä. Koen, että mainonta sosiaalisessa mediassa on paljon tehokkaampaa tänä päivänä kuin esimerkiksi sanomalehdissä. Facebookissa on hyvä ominaisuus, jossa pystyy kutsumaan kavereita erilaisiin tapahtumiin ja näin tuoda näkyvyyttä.

 

Blogin kirjoittaminen on ollut mielenkiintoinen matka ja on herännyt paljon uusia ajatuksia ja ideoita sosiaalisen median suhteen. Olen ymmärtänyt, kuinka laajat mahdollisuudet sosiaalisella medialla on ihan missä tahansa työssä, vaikka ajattelisikin, että ei sitä pysty hyödyntämään.

 

Tehtäväni oli etsiä verkoston jonkin työyhteisön sosiaalisen median käytön pelisäännöt. Valitsin tehtävään Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin ohjeen sosiaalisesta mediasta. Tämän työyhteisön keskeisiä sosiaalisen median pelisääntöjä mielestäni ovat:

1)      Yksityisyyden suoja sekä hoitosuhteen luottamuksellisuus: Tämä on kaiken pohja. Jokainen sairaanhoitopiirissä työskentelevä on sitoutunut kunnioittamaan jokaisen potilaan yksityisyyttä.

2)      Internetin käyttö työaikana vain työasioihin ja työsähköpostin käyttö vain työasioihin

3)      Jokaisen henkilökohtainen yksityisyyden suoja ja fyysinen turvallisuus: Samat säännöt sosiaalisen median käyttöön kuin muutenkin internetissä.  

4)      Vaitiolovelvollisuuden kunnioittaminen muistettava aina: Mitään potilaisiin liittyviä kuvia tai videoita ei voi julkaista ilman työnantajan lupaa

5)      Tarkkuus keskustelualustoilla: Aina, jos työntekijä mainitsee keskusteluissa työpaikkansa, esiintyy hän silloin työpaikan edustajana. Tällöin on oltava todella tarkka, millaisen kuvan työnantajasta antaa.

Koen, että sairaanhoitopiirin sosiaalisen median säännöt ovat erittäin tärkeitä, koska ollaan vahvasti tekemisissä ihmisten yksityisyyden kanssa. Ihmisarvon kunnioittaminen on iso osa työtä. Mielestäni vastuu sosiaalisen median pelisääntöjen laatiminen on johdon tehtävä, mutta se on tärkeää käydä läpi työntekijöiden kanssa, jotta jokainen ymmärtäisi, mitä työnantaja toivoo sosiaaliselta medialta ja mitä sosiaaliselta medialta ei haluta. Tärkeää sosiaalisen median ohjeissa mielestäni on tuoda esiin, että internettiä ei käytetä työajalla muuhun kuin työkäyttöön. Tämä tulee varmasti esiin usein, mutta toteutuuko se käytännössä? Tärkeää on mielestäni tuoda esiin se, mitä saa julkaista ja mitä ei. Ero ammatillisissa foorumeissa seikkaillessani olen törmännyt usein siihen, että työpaikoista puhutaan negatiiviseen sävyyn ja työantaja ei näyttäydy hyvässä valossa. Tämä on erittäin tärkeä asia muistaa sosiaalista mediaa käyttäessä, että vaikka käyttäisikin omaa henkilökohtaista tiliä, niin ei voi mainita yrityksen tai työpaikan nimeä, sillä silloin toimii vähintään epävirallisesti työpaikan edustajana. Mielestäni tämä on sellainen seikka, jota tulisi tuoda hyvin esiin sosiaalisen median pelisäännöissä.

 

 

Googlen haulla löysin tietoja minusta aika paljonkin. Toimin päätyön ohella ryhmäliikuntaohjaajana eri kuntokeskuksissa. Kuntokeskusten internetsivuilta löytyy ohjaajaesittelyni. Tuloksista löytyy myös salin facebook- sivu, jossa on yksityiskohtaisempi esittely minusta. Google- haun kautta pääsee myös instagram- profiiliini, mutta siitä ei näe kuin profiilikuvan tilin ollessa yksityinen. Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö tulee google- hakuun, josta selviää, missä olen opiskellut ja opinnäytetyöni tehnyt. Nimelläni löytyy yle.fi- sivuston kautta ylioppilaiden julkistaminen vuodelta 2010. Kuvahaulla löytyy ohjaaja- kuviani sekä Instagramin profiilikuva. Bing- hakukoneella löytyi myös Facebook-profiilini. Sitä klikkaamalla ei pääse kuitenkaan profiiliini kirjautumatta. Pääsääntöisesti Facebookin tietoni näkyvät vain kavereilleni. Kirjautumalla Facebookiin kaikki käyttäjät näkevät opiskelupaikkani, ammattikorkeakoulun ja lukion. Tiedot, mitä itsestäni löysin ovat oikeita. Suurin osa hakukoneisiin tulleista tiedoista on peräisin ryhmäliikunnan työn kautta. Pystyn itse vaikuttamaan sisältöihin luomalla esittelytekstin itse. Minusta tehdään myös usein Instagram ja Facebook- päivityksiä salien sosiaalisen median alustoille, joten itse täytyy tarkasti miettiä, mitä sanoo tai kirjoittaa. Itse täytyy myös harkita aina, mihin antaa luvan julkaista tietoja.  

Tätä tehtävää tehdessä ymmärtää jälleen, kuinka paljon itsestä onkaan tietoa internetissä ja kuinka nopeasti se leviää. Mikäli haluaisin, että Google poistaa jonkin tiedon tai kuvan minusta, pitäisi ottaa yhteyttä verkkosivuston omistajaan ja pyytää poistamaan tiedot. Omien sosiaalisten medioiden tileistä pystyy tietenkin poistamaan itse tietoja, mutta se onko tieto jo levinnyt, ei voi tietää.

Sosiaalinen media voi vaikuttaa vahvastikin nuoren minäkuvaan. Kyllä itsekin muistaa teinivuosilta, kuinka kuvia piti valikoida tarkkaan sekä muokata niitä todella paljon ennen kuin pystyi lisäämään esimeriksi irc-galleriaan. Tänä päivänä vaikutus on varmasti vielä paljon suurempaa, koska sosiaalisen median alustoja on niin paljon ja nuoret viettävät paljon aikaa mobiililaitteiden kanssa. En muista, että olisin koskaan teininä seurannut ketään julkisuuden henkilöä sosiaalisessa mediassa, mutta tänä päivänähän se on hyvinkin tyypillistä. Seuraan itse joitakin bloggareita, joiden tileillä on ollut viime aikoina pinnalla somen aitous. Somessa ei pysty mitenkään näyttämään sitä kaikkea aitoutta, mitä elämässä on. Eihän puhelin kädessä pysty koko ajan elämään. On kuitenkin tilejä, missä näytetään mahdollisimman aitoa elämää iloineen ja suruineen ja sitten on tilejä, missä näytetään ainoastaan niitä positiivisia asioita.

Sosiaalinen media on oiva väline esimerkiksi poliitikoille ja yritysjohtajille. Se on loistava keino saavuttaa ihmisiä. Näin vaalien jälkeen havahtuukin siihen, kuinka paljon sosiaalisen median kautta vaalimainontaa tehtiinkään. Tämän kurssin kautta tutustuessani twitteriin, huomasin, että se saattaa olla esim. poliitikkojen käytetyin kanava. Erityisesti julkisuuden henkilöillä ja poliitikoilla tulee olla erityistä tarkkuutta, mitä sosiaalisessa mediassa julkaisee. Somekohu voi syntyä ihan pienessä hetkessä. Poliitikot eivät välttämättä selviä yksin viestinässä, vaan tarvitsevat siihen erityisosaamista. Sosiaalinen media voi olla myös hyvin ankara poliitikolle ja poliitikkojen keskinäinen kommunikointi voi olla syyttävää. Sosiaalinen media voi tuoda kuitenkin myös paljon kannustusta ja tukea niin poliitikoille kuin vaikka yritysjohtajillekin. Mielestäni on hyvä, että julkisuuden henkilöt käyttävät sosiaalista mediaa ja jakavat tietoja, koska siten ihmiset saavutetaan parhaiten. Sosiaalinen media on se, mitä ihmiset käyttävät ja missä aikaa vietetään. Uskon, että moni on joutunut opettelemaan sosiaalisen median käyttöä jopa vastoin omaa tahtoa. Pakko kuitenkin mennä myös oman mukavuusalueen ulkopuolelle, jotta tavoittaa ihmiset.

  

 

 

 

Tässä tehtävässä oli tarkoitus pureutua oman alan tietosuojakysymyksiin tutustuen niihin liittyviin keskusteluihin. Keskusteluita oman alani varhaiskasvatuksen tietosuojasta oli todella haastavaa löytää. Facebookin suljetussa ryhmässä ”Varhaiskasvattajan materiaalipankissa” Harto Pönkä on julkaissut avuksi ryhmäläisille julkaisun tekijänoikeuksista, tietosuojasta ja sosiaalisesta mediasta varhaiskasvatuksessa, mutta se ei aikaansaanut keskustelua ryhmässä. Koen itse, että tietosuojalain puitteissa työpaikallani oli hyvää koulutusta aiheeseen liittyen ja työntekijät perehdytettiin siihen hyvin ja pidettiin huolta, että jokainen on tietoinen asiasta. 

Löysin omaa alaani varhaiskasvatusta koskevan blogikirjoituksen (https://www.vauva.fi/blogit/teehetkien-koti/paivakodin-tyontekijan-tervehtiminen-ja-yksityisyys-vapaa-ajalla ), missä Teehetkien koti- blogin kirjoittaja pohtii, miten päiväkodin henkilökuntaan pitäisi suhtautua vapaa-ajalla ja tervehditäänkö päiväkodin henkilökuntaa päiväkotipäivän ulkopuolella? Tämä on erittäin mielenkiintoinen aihe, olen itsekin pohtinut sitä oman työurani aikana. Bloggari kirjoittaa tekstissään mm. siitä, kuinka pieni lapsi ei ymmärrä työntekijän olevan vapaa-ajalla, vaan se on se sama tuttu aikuinen päiväkodista, jonka tunnistaa esimerkiksi kaupungilla. Tekstissä pohditaan myös niin perheiden kuin työntekijöidenkin yksityisyyttä. Blogiteksti aiheutti kommenttivyöryn sosiaalisessa mediassa ja pureuduin näihin keskusteluihin tarkemmin ja otin osaa keskusteluihin. Keskusteluissa oli sekä vanhempien että työntekijöiden kommentteja. Suurin osa työntekijöistä kommentoi, että tervehtii perheitä vapaa-ajallaan ja saattaa jäädä juttelemaankin. Joitakin kommentteja oli, että ei halua tervehtiä työpäivän jälkeen, koska haluaa jättää työasiat työpaikalle. Keskusteluissa pohdittiin työntekijöiden yksityisyyttä. Mitä haittaa siitä on, jos tervehtii perheitä. Tuskin ”päiväkodintädin” leimaa tulee otsalle, vaikka tervehtiikin. Itse kommentoin keskustelua ja olen sitä mieltä, että jokainen tekee tyylillään. On myös perheitä, jotka eivät halua, että heitä tervehditään ja mielestäni työntekijän tulee vähän kuulostella, tervehtiikö perhettä. Itse tervehdin aina ja saatan jäädä juttelemaankin, enkä koe sitä mitenkään ahdistavana. Asiassa on tietenkin toinenkin puoli, mikä blogikirjoituksessakin tulee ilmi. Kyseessä on aina asiakassuhde. Kuitenkin uuden varhaiskasvatuslain myötä tieto asiakkuudesta ei ole enää salassapidettävää tietoa, joten työntekijä voi tervehtiä myös ennen vanhempia.

Löysin myös keskusteluja yleisemmällä tasolla lapset ja sosiaalinen media sekä siitä, onko vanhemmat oikeutettuja lisäämään lapsistaan kuvia sosiaalisessa mediassa. Mm. Susanna Mustajärven blogitekstissä  (https://www.vauva.fi/blogit/meidan-combo-susanna/miten-rajata-yksityisyys-sosiaalisessa-mediassa) pohditaan lapsiperhearjen jakamista sosiaalisessa mediassa. Kuvien jakaminen on jokaisen vanhemman itse mietittävä ja pohdittava, mutta tukeeko se lapsen yksityisyyden suojaa? Blogitekstissä tuodaan esiin, kuinka mielenkiintoista on seurata ihmisten lapsiperhearkea sosiaalisen median välityksellä. Blogissa on kommentointia siitä, että yksityisyyden rajan vetäminen onkin haasteellista ja riippuu paljon vanhemmista.

Työntekijänä sosiaalisessa mediassa tulee ottaa huomioon erinäisiä asioita tietosuojan kannalta. Esimerkiksi työntekijä ei voi tuoda esiin julkisesti työyhteisön epäkohtia, asiakkaiden ongelmia tai mitään mikä kuuluu tietosuojan piiriin. Sosiaalisen median käytöstä olisi hyvä olla työyhteisöissä selkeät ohjeet. Itsekin kuulun alaan liittyviin Facebook- ryhmiin ja siellä välillä näkee hyvinkin avoimesti työpaikkojen epäkohdista jakamista. Vaikka suoranaisesti tekstissä ei mainita paikkaa, niin se olisi helppo selvittää. Omaan työhön liittyy olennaisesti kuvaaminen. On oltava todella tarkka perheiden kuvauslupien kanssa ja huomioida erilaiset kuvausluvat, mm. saako lasta kuvata, saako lapsen kuva näkyä toisten lasten kuvissa jne. Kuvaamisen tulee myös olla pedagogisesti perusteltua. Kuvausluvat koskee omassa työssä myös esimerkiksi lasten piirrustusten ja muiden teosten kuvaamista. 

Avoimuus ja läpinäkyvyys somessa on mielestäni hyvä juttu. Uskon, että mitä avoimempi on, niin sitä uskottavamman kuvan itsestään antaa. Puhun tässä avoimuudesta omassa sosiaalisessa mediassani. Omassa työssä sosiaalisen median käyttö varhaiskasvatuksessa on vielä melko rajallista, mutta varmasti kehittyy jatkuvasti. Yritys, joka käyttää sosiaalista mediaa markkinointimielessä on varmasti tärkeää luoda avoin kuva itsestään yrityksenä. Avoimuus ja hyvä ilmapiiri näkyvät usein ulospäin. Toki avoimuudessa tulee muistaa aina tietosuoja, eikä yrityksen salaista tietoa voi vuotaa asiakkaiden nähtäville.

Henkilökohtaisten tietojen jakamisesta voi olla paljonkin hyötyä työyhteisössä. Esimerkiksi työyhteisön sisäisissä ryhmissä voidaan jakaa henkilökohtaisia asioita. Työyhteisön sisällä voi olla myös pienempiä tiimejä, niin kuin omassa työssäni ja siellä jaetaan hyvinkin henkilökohtaisia asioita. Se toimii myös hyvänä kommunikointivälineenä, jos työkaveri ilmoittaa tiimiläisilleen olevan poissa, vaikka toki ilmoitus menee myös esimiehelle. Koen, että henkilökohtaisten tietojen jakaminen lisää tiimin yhteisöllisyyttä. Henkilökohtaisten tietojen suojaamisesta huolehtiminen on erittäin tärkeää, jotta tiedot eivät joudu vääriin käsiin. Esimerkiksi oman aseman sulkeminen tietokoneella on tehtävä huolellisesti, koska siellä voi olla työntekijän tai asiakkaan henkilökohtaisia tietoja näkyvillä. Nykyään omassa työssä kaikki asiakkaidenkin tiedot ovat ainoastaan tietokoneella, ei enää paperiversiona. Henkilötietojen leviämisellä voi olla todella isojakin seurauksia.

 

 

 

Omassa työssäni varhaiskasvatuksessa mediakasvatus on oleellisessa osassa varhaiskasvatuksen arkea. Yhdessä lasten kanssa tutustutaan erilaisiin oppimisympäristöihin esimerkiksi tablettien avulla. Mediakasvatus onkin osa varhaiskasvatuksen arkea yhä enemmän ja enemmän. Yhdessä lasten kanssa tutustumme erilaisiin sovelluksiin pedagogisessa tarkoituksessa tutustuen median maailmaan. Kun sosiaalisen median käyttö alkoi lisääntyä varhaiskasvatuksessa, en kokenut sitä hyväksi. Koin, että lapset saavat ihan tarpeeksi käyttää laitteita kotona. En kuitenkaan silloin tajunnut sosiaalisen median mahdollisuuksia varhaiskasvattajan työssä. Silloin, kun omassa organisaatiossamme mm. tablettien käyttö tuli osaksi arkea, niin työntekijät sekä lapset saivat hyvän perehdytyksen laitteiden käyttöön. Organisaatiossamme oli kaksi digilähettiä, jotka kiersivät kaikki päiväkodit ja opettelimme yhdessä laitteiden käyttöä. Usein digilaitteiden vastustaminen saattaakin liittyä siihen, ettei laitteita osata käyttää.

Joka päivä sosiaalisen median käytöstä oppii uusia asioita, kun löytyy omaa uskallusta kokeilla erilaisia asioita.  Organisaatiossamme on ollutkin vuosina 2016-2018 hanke, jolla kehitetään henkilöstön tieto- ja viestintäteknologiaosaamista. Erilaisia pelejä ja sovelluksia käyttäessä kasvattaja on vastuussa sovellusten ikärajojen noudattamisesta. Harto Pänkä on pitänyt varhaiskasvatuspalveluille koulutusta sosiaalisen median käytöstä ja tuo mielestäni hyvin esiin tarkistuslistan, mitä aikuisten pitää käydä läpi ennen kuin lähdetään käyttää sosiaalista mediaa lasten kanssa. (https://harto.wordpress.com/2019/02/07/tekijanoikeudet-tietosuoja-gdpr-ja-sosiaalinen-media-varhaiskasvatuksessa/)

Varhaiskasvatuksessa hyödynnetään paljon myös erilaisia mobiilisovelluksia lasten kirjautuessa varhaiskasvatukseen. Vanhemmat varaavat hoitoajat ohjelman kautta ja ne näkyvät reaaliajassa joko puhelimessa tai tabletissa, riippuen mikä laite on käytössä. Omassa oganisaatiossamme on käytössä Daisy- sovellus, mikä on käytössä myös monessa muussa organisaatiossa. 

Tutkiessani varhaiskasvatuksen sosiaalisen median käytäntöjä löysin Helsingin kaupungin koosteen ”Varhaiskasvatus Somessa” (https://www.hel.fi/kasvatuksen-ja-koulutuksen-toimiala/fi/yhteystiedot-ja-palaute/varhaiskasvatus-somessa). Koosteessa on listattu eri yksikköjä Helsingissä, jotka käyttävät Twitteriä, Facebookia ja Instagramia. Listat ovat pitkiä, eli monella päiväkodilla on käytössä sosiaalisen median alustoja. Aktiivisuus päivityksissä päiväkotien välillä vaihteli. Pienemmillä paikkakunnilla somen aktiivisuus ei varmastikaan ole yhtä aktiivista. Omassa organisaatiossani on joitakin päiväkoteja, joilla on Instagram- tili. 

Samaisessa Helsingin kaupungin koosteessa oli listattu myös blogeja. Se herättikin mielenkiintoni ja lähdin selvittämään kuinka paljon blogeja ”harrastetaan” varhaiskasvatuksessa. Tuon esiin muutamia esimerkkejä blogeista. Esimerkiksi Turussa Nahkurinpihan päiväkodissa pidetään blogia (https://blog.edu.turku.fi/nahkurinpiha/blogi/ ). Kovin aktiivinen tuo blogi ei ole, sillä viimeisin päivitys on tehty huhtikuussa. Helposti blogeissa tai miksei Facebook- ja Instagram- tileissäkin on varmastikin haasteena aktiivisuus. Miten löytää aika oman työajan puitteissa päivittää alustaa? Muistan olleeni joskus itse sosiaalisen median koulutuksessa, jossa puhuttiin varhaiskasvatuksen bloggaamisesta. Siinä tuli ilmi nimenomaan ajankäytön haasteet. Bloggaaminen vie kuitenkin jonkin verran aikaa, joten siihen on myös varattava tarvittava aika. Kuka tekee ja millä ajalla? Tamperelaisen Hiidenkiven päiväkodin blogi (https://hiidenkivenpaivakoti.fi/blogi/) näyttää olevan melko aktiivinen. Blogissa on aivan ihania kuvia päiväkodin elämästä ja siitä tuli itsekin todella hyvälle fiilikselle. Varhaiskasvatuksen bloggaaminen saattaa olla tulevaisuutta. Onhan se yksi keino välittää niitä aitoja tunteita päiväkodin arjesta. Voihan blogi olla myös yksityinen, jos sen haluaa jakaa esimerkiksi vain vanhemmille.