Tässä tehtävässä oli tarkoitus pureutua oman alan tietosuojakysymyksiin tutustuen niihin liittyviin keskusteluihin. Keskusteluita oman alani varhaiskasvatuksen tietosuojasta oli todella haastavaa löytää. Facebookin suljetussa ryhmässä ”Varhaiskasvattajan materiaalipankissa” Harto Pönkä on julkaissut avuksi ryhmäläisille julkaisun tekijänoikeuksista, tietosuojasta ja sosiaalisesta mediasta varhaiskasvatuksessa, mutta se ei aikaansaanut keskustelua ryhmässä. Koen itse, että tietosuojalain puitteissa työpaikallani oli hyvää koulutusta aiheeseen liittyen ja työntekijät perehdytettiin siihen hyvin ja pidettiin huolta, että jokainen on tietoinen asiasta. 

Löysin omaa alaani varhaiskasvatusta koskevan blogikirjoituksen (https://www.vauva.fi/blogit/teehetkien-koti/paivakodin-tyontekijan-tervehtiminen-ja-yksityisyys-vapaa-ajalla ), missä Teehetkien koti- blogin kirjoittaja pohtii, miten päiväkodin henkilökuntaan pitäisi suhtautua vapaa-ajalla ja tervehditäänkö päiväkodin henkilökuntaa päiväkotipäivän ulkopuolella? Tämä on erittäin mielenkiintoinen aihe, olen itsekin pohtinut sitä oman työurani aikana. Bloggari kirjoittaa tekstissään mm. siitä, kuinka pieni lapsi ei ymmärrä työntekijän olevan vapaa-ajalla, vaan se on se sama tuttu aikuinen päiväkodista, jonka tunnistaa esimerkiksi kaupungilla. Tekstissä pohditaan myös niin perheiden kuin työntekijöidenkin yksityisyyttä. Blogiteksti aiheutti kommenttivyöryn sosiaalisessa mediassa ja pureuduin näihin keskusteluihin tarkemmin ja otin osaa keskusteluihin. Keskusteluissa oli sekä vanhempien että työntekijöiden kommentteja. Suurin osa työntekijöistä kommentoi, että tervehtii perheitä vapaa-ajallaan ja saattaa jäädä juttelemaankin. Joitakin kommentteja oli, että ei halua tervehtiä työpäivän jälkeen, koska haluaa jättää työasiat työpaikalle. Keskusteluissa pohdittiin työntekijöiden yksityisyyttä. Mitä haittaa siitä on, jos tervehtii perheitä. Tuskin ”päiväkodintädin” leimaa tulee otsalle, vaikka tervehtiikin. Itse kommentoin keskustelua ja olen sitä mieltä, että jokainen tekee tyylillään. On myös perheitä, jotka eivät halua, että heitä tervehditään ja mielestäni työntekijän tulee vähän kuulostella, tervehtiikö perhettä. Itse tervehdin aina ja saatan jäädä juttelemaankin, enkä koe sitä mitenkään ahdistavana. Asiassa on tietenkin toinenkin puoli, mikä blogikirjoituksessakin tulee ilmi. Kyseessä on aina asiakassuhde. Kuitenkin uuden varhaiskasvatuslain myötä tieto asiakkuudesta ei ole enää salassapidettävää tietoa, joten työntekijä voi tervehtiä myös ennen vanhempia.

Löysin myös keskusteluja yleisemmällä tasolla lapset ja sosiaalinen media sekä siitä, onko vanhemmat oikeutettuja lisäämään lapsistaan kuvia sosiaalisessa mediassa. Mm. Susanna Mustajärven blogitekstissä  (https://www.vauva.fi/blogit/meidan-combo-susanna/miten-rajata-yksityisyys-sosiaalisessa-mediassa) pohditaan lapsiperhearjen jakamista sosiaalisessa mediassa. Kuvien jakaminen on jokaisen vanhemman itse mietittävä ja pohdittava, mutta tukeeko se lapsen yksityisyyden suojaa? Blogitekstissä tuodaan esiin, kuinka mielenkiintoista on seurata ihmisten lapsiperhearkea sosiaalisen median välityksellä. Blogissa on kommentointia siitä, että yksityisyyden rajan vetäminen onkin haasteellista ja riippuu paljon vanhemmista.

Työntekijänä sosiaalisessa mediassa tulee ottaa huomioon erinäisiä asioita tietosuojan kannalta. Esimerkiksi työntekijä ei voi tuoda esiin julkisesti työyhteisön epäkohtia, asiakkaiden ongelmia tai mitään mikä kuuluu tietosuojan piiriin. Sosiaalisen median käytöstä olisi hyvä olla työyhteisöissä selkeät ohjeet. Itsekin kuulun alaan liittyviin Facebook- ryhmiin ja siellä välillä näkee hyvinkin avoimesti työpaikkojen epäkohdista jakamista. Vaikka suoranaisesti tekstissä ei mainita paikkaa, niin se olisi helppo selvittää. Omaan työhön liittyy olennaisesti kuvaaminen. On oltava todella tarkka perheiden kuvauslupien kanssa ja huomioida erilaiset kuvausluvat, mm. saako lasta kuvata, saako lapsen kuva näkyä toisten lasten kuvissa jne. Kuvaamisen tulee myös olla pedagogisesti perusteltua. Kuvausluvat koskee omassa työssä myös esimerkiksi lasten piirrustusten ja muiden teosten kuvaamista. 

Avoimuus ja läpinäkyvyys somessa on mielestäni hyvä juttu. Uskon, että mitä avoimempi on, niin sitä uskottavamman kuvan itsestään antaa. Puhun tässä avoimuudesta omassa sosiaalisessa mediassani. Omassa työssä sosiaalisen median käyttö varhaiskasvatuksessa on vielä melko rajallista, mutta varmasti kehittyy jatkuvasti. Yritys, joka käyttää sosiaalista mediaa markkinointimielessä on varmasti tärkeää luoda avoin kuva itsestään yrityksenä. Avoimuus ja hyvä ilmapiiri näkyvät usein ulospäin. Toki avoimuudessa tulee muistaa aina tietosuoja, eikä yrityksen salaista tietoa voi vuotaa asiakkaiden nähtäville.

Henkilökohtaisten tietojen jakamisesta voi olla paljonkin hyötyä työyhteisössä. Esimerkiksi työyhteisön sisäisissä ryhmissä voidaan jakaa henkilökohtaisia asioita. Työyhteisön sisällä voi olla myös pienempiä tiimejä, niin kuin omassa työssäni ja siellä jaetaan hyvinkin henkilökohtaisia asioita. Se toimii myös hyvänä kommunikointivälineenä, jos työkaveri ilmoittaa tiimiläisilleen olevan poissa, vaikka toki ilmoitus menee myös esimiehelle. Koen, että henkilökohtaisten tietojen jakaminen lisää tiimin yhteisöllisyyttä. Henkilökohtaisten tietojen suojaamisesta huolehtiminen on erittäin tärkeää, jotta tiedot eivät joudu vääriin käsiin. Esimerkiksi oman aseman sulkeminen tietokoneella on tehtävä huolellisesti, koska siellä voi olla työntekijän tai asiakkaan henkilökohtaisia tietoja näkyvillä. Nykyään omassa työssä kaikki asiakkaidenkin tiedot ovat ainoastaan tietokoneella, ei enää paperiversiona. Henkilötietojen leviämisellä voi olla todella isojakin seurauksia.